Alhamdulillah, paaston aloitus kuitenkin on ollut aika helppo. Päivä on niin kamalan paljon pidempi kuin ensimmäisenä ramadaninani (sanahirviö, meniköhän se edes oikein), että ajattelin että kuivun kasaan jo ensimmäisenä päivänä.

Tänään olen poikkeuksellisesti ollut koko päivän kotona ja tehnyt ruokaa. En varmaan viikolla juurikaan ehdi keittiössä hääräilemään (tai jaksa, työ vie siinä määrin energiaa). Tein jättiläismäisen kattilallisen punaista keittoa, shurbaa. Siitä pitäisi inshaAllah riittää useammaksi päiväksi. Mahdollisesti jonain aikaansaavana hetkenä voin kirjoittaa sen ohjeen tänne.

Aamulla oli ihana herätä pienelle aamupalalle. Pitkästä aikaa rukouskin tuntui siltä, että olin siinä ihan oikeasti sitä varten, mitä varten kuuluukin. Pelkäsin että tästä ramadanista tuisi jotenkin kamalan raskas, mutta tuntuukin että se antaa uudenlasita voimaa alhamdulillaah. Ihanaa.